Muistatko sunnuntaistoorit? Ne värikkäät, viikoittaiset meikkileikit Instagramin puolella? Näin tovi sitten unta, että kuvasin sellaista taas – ikään kuin blogi ei olisi koskaan ollutkaan tauolla. Todellisuudessa viimeisestä postauksestani on kulunut yli kaksi vuotta. Bloggaus, joka oli osa identiteettiäni lähes vuosikymmenen ajan, on jäänyt muistoksi. Olen haaveillut sen jatkamisesta, mutta aika ei ole tuntunut oikealta. Enkä toisaalta ole tiennyt, mistä edes kirjoittaisin. Niin paljon on tapahtunut.
Mutta entä jos aloitan siitä? Vanhojen hyvien aikojen kunniaksi voin vähintään avata kuulumisiani tältä viimeiseltä parilta vuodelta. Ehkä jotakuta siellä ruudun takana kiinnostaa edelleen lukea niitä. Ja jos ei, niin ainakin saan vielä kerran fiilistellä blogin päivittämistä ennen, kuin teen päätöksiä sen tulevaisuuden suhteen.
Aloitetaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Vaikka kirjoitin viimeisen blogipostaukseni lokakuussa 2022, päivitin meikkileikkejä Instagramiin hitusen pidempään. Totaalisesti touhu loppui keväällä 2023. Aluksi postaustahti hidastui – en vain löytänyt aikaa oman somen ylläpitämiselle. Sitten se jäi kokonaan.
Tuon kevään elin hieman sumussa. Surin talvella edesmennyttä koiraamme ja keskitin kaiken energian työhöni. Määräaikainen roolini oli juuri vakinaistettu ja olin innoissani kaikesta siitä, mitä pestistä sain. Halusin kehittyä, rakentaa uraa. Toisaalta huomasin myös tasapainoilevani oman jaksamiseni kanssa, eikä energiani juuri riittänyt työntekoa pidemmälle.
Kevättä seurasi yksi elämäni hauskimmista kesistä. Teimme mieheni kanssa useamman elämyksellisen reissun Tallinnaan ja vietimme huolettomia kesäpäiviä kaveriporukalla. Otin kesälomasta kaiken irti – kävin keikoilla, koin elämäni ensimmäiset festarit ja nautiskelin kesäisestä luonnosta itsekseni ja perheretkillä. Samalla aloimme mieheni kanssa haaveilemaan entistä kiihkeämmin omasta kodista – jostakin vuokra-asuntoa pysyvämmästä ratkaisusta. Kulutin tuhottomasti tunteja Etuovea ja Oikotietä selaillen ja kävimme katsomassa lukemattomia kohteita eri puolilla pääkaupunkiseutua. Ostohousut oli vedetty jalkaan, mutta mikään kiire meillä ei ollut – ainakaan vielä.
Eräänä lokakuisena keskiviikkoaamuna tein etätöitä kotona, kun ylitseni pyyhälsi vastenmielinen pahoinvoinnin aalto. Olo oli yhtäkkiä kaikin puolin kurja, sumuinen ja etova. Mutta flunssaa se ei ollut: asian vahvisti haalea viiva raskaustestissä. Meille oli tulossa vauva!
Yhtäkkiä oman kodin löytäminen oli entistä tärkeämpää. Ja pian meitä myös lykästi: haavealueellemme tuli myyntiin kohde, johon ihastuimme oitis. Tiiliverhoiltu paritalon puolikas oli myyntikuviaankin vetovoimaisempi paikan päällä, ja teimme nopeat kaupat joulukuussa 2024. Vatsassa kutitteli perhosia jännityksestä – vähän sama tunne, kuin ensimmäiset vauvan potkut vain muutamaa viikkoa myöhemmin. Ennen niitä oli kuitenkin aika pakata kimpsut ja kampsut ja aloittaa uusi vuosi 2024 ensiasuntomme seinien sisällä.
Alkuvuosi täyttyi mitä mielenkiintoisemmilla työprojekteilla, kun taas vapaa-aika kului joutuisasti uutta kotia sisustaen ja vauva-arkeen valmistautuen. Töistä innostuminen ja niihin uppoutuminen kevensivät odotusajan vaivoja ja saivat ajan suorastaan lentämään. Siitä seurasi myös lisäiloa kevääseen ylennyksen muodossa – arki rullasi siis varsin mukavasti.
Kevään edetessä ihailin kukkaan puhkeavaa takapihaamme ja upotin sormet multaan erilaisten pienten kasvatusprojektien parissa. Työkiireetkin helpottivat ja raskausvapaalle jäin kolme viikkoa ennen laskettua aikaani, eli 18.6.2024.
Jostain syystä ajattelin, että tyttö saapuisi maailmaan etuajassa, mutta odotus venyikin pitkäksi. Lopulta synnytys käynnistettiin viikolla 41+5 ja muutaman mutkan kautta saimme täydellisen pienen tyttäremme syliin 18.7.2024. Seuraavat viikot vietimme täydessä vauvakuplassa uuteen perheenjäseneemme tutustuen, ja vasta syksyn alkupuolella arkeen alkoi muodostua rutiineja.
14.9. oli aivan erityinen päivä. Astelimme Espoon tuomiokirkkoon läheistemme saattelemina ja rakas tyttäremme ristittiin Lunaksi. Samalla yllätimme juhlaväen ja sanoimme toisillemme “tahdon” – siis heti sen jälkeen, kun olin käynyt takahuoneessa vaihtamassa kesämekon hääpukuun. Sen myötä saimme jatkaa 12-vuotista taivaltamme aviopareina ja pieni perheemme sai yhteisen sukunimen.
Nyt takana on lähes seitsemän kuukautta äitiyttä. Seitsemän kuukautta vauvantuoksua, sylipäikkäreitä, hulinoita ja yllättäviä öitä. Meidän vastasyntyneestä nyytistä on kasvanut jo melkoinen vekkuli, ja samalla arki on alkanut rullata enemmän omalla painollaan. Alan jo ymmärtää tyttäreni tarpeita – ainakin useimmiten, ja arjen kaaos on muuttunut suurin piirtein hallituksi. Vauvan päiväunilla kaipaan jo omiakin harrastuksia, ja siksi istun nyt tässä. Ja toisaalta aikaa vapautui juuri eräästä toisesta, isommasta projektistani, mutta siitä kerron lisää ensi kerralla!
Nyt haluaisin kuulla sinusta, joka jaksoit lukea tänne asti. Mitä sinulle kuuluu? ♥
Ihania asioita sulle tapahtunut 🩷
Kiitos! Nyt on kyllä helppoa sanoa, että kuuluu hyvää <3
❤️❤️❤️ ihanaa nähdä uusi postaus ja kuulla susta! Mä tuun käymään joku päivä! ❤️
Voi ihanuus, tervetuloa! Olispa kiva nähdä pitkästä aikaa <3
Oli ihana lukea kuulumisia, sinulle on tapahtunut paljon! ❤️ Minustakin tuli äiti viime vuonna ja viettelen vielä aikaa kotona 11 kk tyttären kanssa.
Olisi ihanaa nähdä sinulta taas meikkisisältöä, mutta ymmärrän, että vauva-arjessa on vaikea löytää aikaa. 😊
Heippa, kiitos! <3 Nyt on kyllä ollut tapahtumarikas vaihe elämässä. 🙂 Tuhannesti onnea myös sinulle, on tää vauva-arki vaan ihmeellistä!
Meikkisisällön suhteen en uskalla tehdä vielä suuria lupauksia, mutta noh, niiden perään kyllä haikailen. Katsotaan miten tiheästi näitä blogihommia ehtii tehdä, mutta kiinnostusta ainakin löytyisi!
Olipa ihana kuulla sinun kuulumisia, kun olen sinun sisältöä ja läsnäoloa vähän instassa kaivannut 😊 onnittelut koko perheelle kaikista suurista tapahtumista ❤️
Oih, onpa kiva kuulla että mun sisällöt on käyneet mielessä! Kiitos kauheasti onnitteluista, nyt kyllä onnea riittää <3
Upeita asioita on tapahtunut, voi miten ihanaa <3
Löysin blogisi tämän tauon aikana ja lueskelin vanhoja postauksia ties kuinka pitkälle. Tämä postaus kun pomppasi blogit.fi:n etusivulle äskettäin niin piti hieraista silmiä ihan 😀 lämpimästi tervetuloa takaisin, olisi kiva lueskella uusia postauksia!
Voi että, kiitos tuhannesti! <3
Ja siis vau! Kiitos että jätit kommentin, onpa siistiä että löysit blogini tässä tauon aikana. Tulipa tästä kiva, tervetullut fiilis! Bloggausta olisi tosiaankin ihana jatkaa, katsotaan, miten tiheästi ehdin päivitellä 🙂
Hyvää kuuluu, paljon onnea kaikista iloisista tapahtumista ja olipa kiva lukea niistä! Sunnuntaistooreja on ollut kyllä ikävä. 😓😅
Jee, ihana kuulla! Kiitos tuhannesti <3 Sunnuntaistooreja olisi kyllä mahtava jatkaa, pitää katsoa, miten niille löytyisi aikaa!
Paljon onnea 💕 olen kovasti kaipaillut sinun sunnuntaistooreja, toivottavasti vielä joku päivä palaisit niiden pariin 🫶
Voi että, kiitos hurjasti! <3 Ihana kuulla, että sunnuntaistoorit on jääneet mieleen. Jossain muodossa niitä on kyllä pakko jatkaa, on sitä touhua ollut itselläkin ikävä!
Täällä varmasti muutkin kärsivällisesti jaksaa odotella, jospa niille tai jollekin samantapaiselle (eikä edes jokaviikkoista tarvitsisi olla) olisi aikaa joskus taas kunhan vapaa-aikaa ja motivaatiota löytyy. 😊
Ihana <3 kaikkee mahtavaa tapahtunut 🙂 sinua on kaivattu mutta ymmärrettävää että aikaa tälle ei enää samalla tavalla ole. Mulle ei ihmeitä kuulu, töitä ja arkea. Talviloma alkoi nyt mikä on kivaa 🙂
Voi kiitos ! <3 Tässä on kyllä tapahtunut paljon lyhyessä ajassa. Mutta nyt taas arki rullaa ja tuntuu, että olisi enemmän aikaa käytössä. Saa tosin nähdä, kuinka ruosteessa oon näissä puuhissa ja miten hitaasti uudet sisällöt syntyy 😀
Ihanaa lomaa! <3
Ihan piti katsoa Instan syöte kahdesti, kun siun nimimerkki sinne storien puolelle tupsahti! 😀
Teille on kyllä siellä tapahtunut vaikka mitä, mutta onneksi taitaa olla lähinnä niitä iloisia tapahtumia! Hääpuku on upea, sopii siulle 🙂
Itse aloitin opiskelemaan neljättä alaa elokuussa -23 ja nythän se pitäisi kesäkuussa valmistua, onnekseni olen ollut tuuraamassa työpaikalla ja nyt sitten työllistyn sinne, kun jalka oli jo oven välissä. Kukkakauppa ei ole se parhaiten työllistävin ala muutenkaan. Aikalailla näihin aikoihin vuosi sitten tuli erottua ja muutin omaan kämppääni, ennen pääsiäistä olin Tinderissä ( 😀 ) ja sieltä napsahti match, jonka kanssa ollaan kohta hengailtu vuosi! :O
Voi että, kiitos paljon! <3 Hääpuku oli kyllä omaankin mieleen, harmi, ettei sille ole enää pahemmin käyttöä 😀
Vau, sullekin ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista! Onnea kovasti uudesta työpaikasta ja tsemppiä opintojen loppusuoralle! Ihana kuulla myös iloisia uutisia ihmissuhteissa, kaikkea hyvää teidän yhteiselle taipaleelle <3
Hurjan paljon onnea koko perheelle! <3 Aivan ihania tapahtumia ollut siellä ja kaunis nimi tuli tytölle. Vanhemmuus on opettava, kasvattava ja ihana matka, meillä on ensi viikolla jo 12- vuotias. <3 Jossain välissä mietinkin, että mitä siulle kuuluu, niin oli huippua huomata uusi postaus. Toivottavasti jatkat ainakin säännöllisen epäsäännöllisesti, pidän tavastasi kirjoittaa ja kuvata eri asioita! ^^
https://www.moonshapedlittlebox.fi/
Voi sentään, suurkiitos! <3 Olet kyllä ihan oikeassa. Onnea myös teille ja iloa synttäreihin!
Kiitos vielä kehuista, tulipa tästä erityisen ihana fiilis <3 kun vastaanotto on tällainen, niin en kyllä keksi syytä, miksi en jatkaisi bloggaamista aina, kun sille löytyy aikaa 🙂
No kyllä sua onkin kaivattu, kuten tiedät! Kaksi vuotta on kyllä mennyt vauhdilla. Paljon onnea vielä tätäkin kautta. 🙂 Kaunis nimi tyttärellä! Postaile niin usein (tai harvoin) kuin haluat, kyllä me täällä ruudun toisella puolella jaksetaan odottaa! ♡
No voi jehna, en kestä! Kiitos ihan mahdottomasti <3 Oot ihana.